Opas onnellisuuteen (ja muoniolaisuuteen)

Tykkään harrastaa kaikkea ulkona ja luonnossa, siksipä Muonio on oivallinen paikka asua, sillä täällä on hyvät mahdollisuudet siihen. Käyn myös Muonion ulkopuolella esimerkiksi kävelemässä tuntureilla tai talvella tykkään käydä myös kelkkailemassa; se on tosi kivaa ja hauskaa tekemistä. Kerran, kun oli pimeää ja olin ajelemassa jäällä meidän kelkalla, näin myös revontulia. En kuitenkaan pelkästään kelkkaile talvella vaan myös luistelen, hiihdän ja laskettelen. Olos on hyvä paikka lasketella, koska se on tosi lähellä ja sinne pääsee arkenakin todella helposti kavereiden kanssa. Lisäksi siellä on myös hyvät metsäreitit. Odotan kovasti jo, että pääsen pelaamaan jääkiekkoa pikkuveljeni kanssa, sillä se on kivaa tekemistä myös. Talvitekemisten lisäksi tykkään tehdä muutakin; esimerkiksi kävimme äitini kanssa melomassa ja käymme yhdessä myös kävelemässä. Nyt meillä on yhteisenä kävelytavoitteena 50 km:n pituinen Hetta-Pallas- vaellusreitti. Tykkään käydä myös pyöräilemässä, ja minulla on aikomus käydä isäni kanssa maastopyöräilemässä jossakin kauempana tässä joku viikonloppu. Innostuin enemmän myös kalastamisesta tänä kesänä – sitäkin olisi kivä tehdä enemmän! Käyn kaverini kanssa myös maastossa ratsastamassa vuokrahevosellani ja välillä itseksenikin. Lujaa maastossa meneminen upeissa maisemissa on minun rentoutumiskeinoni. Teksti ja kuvat: Sofia Muotka (7lk. TET)

Kirsi Vestenius perheineen löysi Muoniosta kodin, josta oli haaveillut jo pitkään Etelä-Suomessa asuessaan. Aikoinaan Lapissa työskenneelle Kirsille väliaikainen lappilaisuus jätti kuitenkin pysyvän kaipuun pohjoiseen, vaikka perheen koti olikin useita vuosia Tampereen lähistöllä. Mutkien kautta Vesteniuksen perhe on muoniolaistunut niin, ettei paluuta entiseen taida olla tiedossa lainkaan. Lomat tuntureiden keskellä alkoivat tuntua liian lyhyiltä Äkäslompolossa vietetyt lomat olivat koko perheelle niitä vuoden kohokohtia, mutta kotiinpaluu sai aikaan ristiriitaisia tunteita – tuntui kuin toinen koti jäi taakse. Kirsi hakeutuikin lopulta Ylläksen alueelle töihin, jolloin koko perhe muutti Äkäslompoloon ja pääsi tutustumaan lappilaiseen elämäntapaan. Ensimmäiset vuodet menivät hyvin vuokra-asunnossa, mutta oman tilan tarve alkoi hiljalleen kasvaa ulkoilua rakastavassa koiraperheessä. Entä jos rakennettaisiinkin oma talo? Kirsin työpaikka vaihtui Ylläkseltä Muonion puolelle ja sieltä oli tällä välin löytynyt jo tonttikin. Luonto ja ympäristö olivat olleet tärkeimmät kriteerit tontin metsästyksessä ja lopulta omalle talolle löytyi paikka kauniin Äkäsjärven rannalta, mikä käynnisti lupaprosessin Muonion kunnan rakennusvalvonnan kanssa. “Olimme varautuneet pitkään lupaprosessiin, sillä sellaisiahan rakennusprojektit yleensä ovat. Yllätyimme kyllä, miten sujuvasti kaikki eteni ”, Kirsi kertoo. Lumisen talven vuoksi maatöihin päästiin toukokuussa ja talopaketti tontille tuotiin kesäkuussa. Omaan kotiin Vesteniuksen perhe muutti seuraavan vuoden huhtikuussa, sillä syksyn sateet hidastivat betonivalujen kuivumista. “Eipä meillä onneksi mikään kiire ollutkaan, hiljaa hyvä tulee”, Kirsi naurahtaa. Välitöntä kanssakäymistä Etelä-Suomessa aiemmin asuneella perheellä on nyt jo kokemusta hyvin erilaisista asuinympäristöistä, mutta mitkä mahtavat olla ne suurimmat erot napapiirin pohjois- ja eteläpuolen välillä? “Se asukkaiden yhteishenki on tärkeä osa viihtymistä”, Kirsi hihkaisee. “Välittömyys ja kotoisuus kanssakäymisessä on hienoa, mutta se vaatii itseltä samaa, varsinkin paikkakunnalle muuttaneena. Kun ottaa itse sen ensimmäisen askeleen ja avaa suunsa, saa varmuudella iloisen ja lämpimän vastaanoton”, hän kiittelee muoniolaisia kollektiivisesti. Muonio on aito, pieni kylä ja kunta, josta Vesteniuksen perhe löytää kaiken tarvitsemansa. “Emme kaipaa ylimääräisiä palveluita, sillä luonto on se lisäarvo mitä kaupungeista ei voi saada. Eikä täällä olla keskellä ei-mitään, täällähän on Pallas, Olos, Ylläs, Levi ja monet muut tunturit ja luontokohteet!”. Ei liene tarpeen kysyä, suositteleeko Kirsi lappilaista elämää heille, jotka sitä ovat omalla kohdallaan harkinneet… Omassa kodissa Äkäsjärven rannalla asumista on takana kokonainen vuosi, eikä Vesteniuksen perheestä kuulu soraääniä. Kirsin mielestä kunnassa on meneillään hyvä pöhinä ja tekemisen meininki, mitä hän toivookin pidettävän yllä myös jatkossa. Yritysten ja asukkaiden yhteinen tekeminen on saanut hienoja asioita aikaan, minkä Kirsi näkee poikkeuksellisena voimavarana verrattuna etelän isoihin kasvukeskuksiin. “Täällä huolehditaan toisista aidosti ja ollaan aina valmiina auttamaan. Olemme saaneet huomata, että muoniolaiset todella ovat onnellisia luonnostaan – ja niin olemme mekin”, Kirsi Vestenius kertoo. Vastauksesta välittyy aito lämpö ja kenties pieni liikutuskin. Jos haluat tietää lisää onnellisesta asumisesta Muoniossa, lue lisää täältä: https://www.onnellinenmuonio.fi/onnellista-asumista Kuva: Kirsi Vestenius