ONNELLINEN BLOGI MUONIOSTA

Tykkään harrastaa kaikkea ulkona ja luonnossa, siksipä Muonio on oivallinen paikka asua, sillä täällä on hyvät mahdollisuudet siihen. Käyn myös Muonion ulkopuolella esimerkiksi kävelemässä tuntureilla tai talvella tykkään käydä myös kelkkailemassa; se on tosi kivaa ja hauskaa tekemistä. Kerran, kun oli pimeää ja olin ajelemassa jäällä meidän kelkalla, näin myös revontulia. En kuitenkaan pelkästään kelkkaile talvella vaan myös luistelen, hiihdän ja laskettelen. Olos on hyvä paikka lasketella, koska se on tosi lähellä ja sinne pääsee arkenakin todella helposti kavereiden kanssa. Lisäksi siellä on myös hyvät metsäreitit. Odotan kovasti jo, että pääsen pelaamaan jääkiekkoa pikkuveljeni kanssa, sillä se on kivaa tekemistä myös. Talvitekemisten lisäksi tykkään tehdä muutakin; esimerkiksi kävimme äitini kanssa melomassa ja käymme yhdessä myös kävelemässä. Nyt meillä on yhteisenä kävelytavoitteena 50 km:n pituinen Hetta-Pallas- vaellusreitti. Tykkään käydä myös pyöräilemässä, ja minulla on aikomus käydä isäni kanssa maastopyöräilemässä jossakin kauempana tässä joku viikonloppu. Innostuin enemmän myös kalastamisesta tänä kesänä – sitäkin olisi kivä tehdä enemmän! Käyn kaverini kanssa myös maastossa ratsastamassa vuokrahevosellani ja välillä itseksenikin. Lujaa maastossa meneminen upeissa maisemissa on minun rentoutumiskeinoni. Teksti ja kuvat: Sofia Muotka (7lk. TET)

Kirsi Vestenius perheineen löysi Muoniosta kodin, josta oli haaveillut jo pitkään Etelä-Suomessa asuessaan. Aikoinaan Lapissa työskenneelle Kirsille väliaikainen lappilaisuus jätti kuitenkin pysyvän kaipuun pohjoiseen, vaikka perheen koti olikin useita vuosia Tampereen lähistöllä. Mutkien kautta Vesteniuksen perhe on muoniolaistunut niin, ettei paluuta entiseen taida olla tiedossa lainkaan. Lomat tuntureiden keskellä alkoivat tuntua liian lyhyiltä Äkäslompolossa vietetyt lomat olivat koko perheelle niitä vuoden kohokohtia, mutta kotiinpaluu sai aikaan ristiriitaisia tunteita – tuntui kuin toinen koti jäi taakse. Kirsi hakeutuikin lopulta Ylläksen alueelle töihin, jolloin koko perhe muutti Äkäslompoloon ja pääsi tutustumaan lappilaiseen elämäntapaan. Ensimmäiset vuodet menivät hyvin vuokra-asunnossa, mutta oman tilan tarve alkoi hiljalleen kasvaa ulkoilua rakastavassa koiraperheessä. Entä jos rakennettaisiinkin oma talo? Kirsin työpaikka vaihtui Ylläkseltä Muonion puolelle ja sieltä oli tällä välin löytynyt jo tonttikin. Luonto ja ympäristö olivat olleet tärkeimmät kriteerit tontin metsästyksessä ja lopulta omalle talolle löytyi paikka kauniin Äkäsjärven rannalta, mikä käynnisti lupaprosessin Muonion kunnan rakennusvalvonnan kanssa. “Olimme varautuneet pitkään lupaprosessiin, sillä sellaisiahan rakennusprojektit yleensä ovat. Yllätyimme kyllä, miten sujuvasti kaikki eteni ”, Kirsi kertoo. Lumisen talven vuoksi maatöihin päästiin toukokuussa ja talopaketti tontille tuotiin kesäkuussa. Omaan kotiin Vesteniuksen perhe muutti seuraavan vuoden huhtikuussa, sillä syksyn sateet hidastivat betonivalujen kuivumista. “Eipä meillä onneksi mikään kiire ollutkaan, hiljaa hyvä tulee”, Kirsi naurahtaa. Välitöntä kanssakäymistä Etelä-Suomessa aiemmin asuneella perheellä on nyt jo kokemusta hyvin erilaisista asuinympäristöistä, mutta mitkä mahtavat olla ne suurimmat erot napapiirin pohjois- ja eteläpuolen välillä? “Se asukkaiden yhteishenki on tärkeä osa viihtymistä”, Kirsi hihkaisee. “Välittömyys ja kotoisuus kanssakäymisessä on hienoa, mutta se vaatii itseltä samaa, varsinkin paikkakunnalle muuttaneena. Kun ottaa itse sen ensimmäisen askeleen ja avaa suunsa, saa varmuudella iloisen ja lämpimän vastaanoton”, hän kiittelee muoniolaisia kollektiivisesti. Muonio on aito, pieni kylä ja kunta, josta Vesteniuksen perhe löytää kaiken tarvitsemansa. “Emme kaipaa ylimääräisiä palveluita, sillä luonto on se lisäarvo mitä kaupungeista ei voi saada. Eikä täällä olla keskellä ei-mitään, täällähän on Pallas, Olos, Ylläs, Levi ja monet muut tunturit ja luontokohteet!”. Ei liene tarpeen kysyä, suositteleeko Kirsi lappilaista elämää heille, jotka sitä ovat omalla kohdallaan harkinneet… Omassa kodissa Äkäsjärven rannalla asumista on takana kokonainen vuosi, eikä Vesteniuksen perheestä kuulu soraääniä. Kirsin mielestä kunnassa on meneillään hyvä pöhinä ja tekemisen meininki, mitä hän toivookin pidettävän yllä myös jatkossa. Yritysten ja asukkaiden yhteinen tekeminen on saanut hienoja asioita aikaan, minkä Kirsi näkee poikkeuksellisena voimavarana verrattuna etelän isoihin kasvukeskuksiin. “Täällä huolehditaan toisista aidosti ja ollaan aina valmiina auttamaan. Olemme saaneet huomata, että muoniolaiset todella ovat onnellisia luonnostaan – ja niin olemme mekin”, Kirsi Vestenius kertoo. Vastauksesta välittyy aito lämpö ja kenties pieni liikutuskin. Jos haluat tietää lisää onnellisesta asumisesta Muoniossa, lue lisää täältä: https://www.onnellinenmuonio.fi/onnellista-asumista Kuva: Kirsi Vestenius

Muonion vetovoima on selkeässä kasvussa, mikä näkyy meillä Muonion rakennusvalvonnassa lisääntyneinä asuin- ja vapaa-ajanrakennusten lupien hakumäärissä. Osa rakentajista on paluumuuttajia, toiset hakevat Muoniosta sitä, mitä etelän kasvukeskukset eivät pysty tarjoamaan ja jonkin verran joukossa on pidempään Muoniossa asuneita, kuten lapsiperheitä, jotka kaipaavat kotiinsa lisäneliöitä. Vastaan kyselyihin puhelimitse ja sähköpostitse hyvin mielelläni, sillä itsekin tiedän, kuinka Muoniossa ollaan onnellisia luonnostaan. Jos muoniolaisuus tuntuu houkuttelevalta, kannattaa ensimmäiseksi tutustua kunnan myytäviin tontteihin Muonion kunnan verkkosivuilla. Tällä hetkellä kirkonkylällä ja Tuomaanpalossa on vielä tontteja vapaana, joten jos mieleinen tontti löytyy, kannattaa olla suoraan yhteydessä allekirjoittaneeseen. Mikään ei tietenkään estä tekemästä ostotarjousta suoraan kirjaamoomme. Metsähallituksen tonttitarjonta pitää sisällään lähinnä vapaa-ajan tontteja, sekä muutaman liiketoiminnalle kaavoitetun tontin. Muoniossa on siis monipuolisia mahdollisuuksia yritystoiminnallekin. Lisää myytäviä tontteja löytyy yksityisten maanomistajien ilmoittamina netin foorumeilla, mutta yksi toimiva tapa on myös laittaa oma ostoilmoitus paikallislehteen tai Muonion paikallisiin Facebook-ryhmiin, mikäli itselle sopivaa tonttia ei vielä ole löytynyt. Lupa-asiat hoituvat pienessä kunnassa jouhevasti ja apua löytyy varmasti aina kun tarve on. Kunnanhallitus käsittelee kuukausittain uudet tonttien ostotarjoukset, ja hyväksynnän jälkeen tontin omistusoikeus siirtyy ostajalle ja tämän jälkeen voidaan käsitellä rakennuslupahakemus. Yleensä kaikki luvat ovat kunnossa 2-3 kuukauden kuluttua ostotarjouksen tekemisestä ja rakentaminen voi alkaa. Täysin sähköinen asiointi helpottaa toimintaa niinkin paljon, että tontilla ei välttämättä tarvitse käydä lainkaan ennen kuin avaimet ovat kädessä. Meillä Muoniossa on tietynlainen “tehemä pois” -asenne, mikä rakentajan kohdalla tarkoittaa esimerkiksi sitä, että rakennusvalvonnasta voi huoletta kysyä paikallisten urakoitsijoiden yhteystietoja. Paikallinen rautakauppa pystyy tarjoamaan jopa kokonaisia talopaketteja hirrestä, joten yhteisöllisyys on vahvasti läsnä alusta saakka. Muoniolaiset ovat aina valmiita auttamaan ja toivottamaan kaikki tervetulleiksi, sillä onhan Muonio Suomen onnellisin kunta! Onnellisuuden askelmerkit: Tutustu Muonion myytäviin tontteihin täältä . Tee ostotarjous Muonion kunnan kirjaamoon kirjaamo@muonio.fi tai kysy tarvittaessa lisätietoja. Hae rakennuslupaa Lupapisteestä (lupa voidaan myöntää vasta ostotarjouksen hyväksymisen jälkeen, mutta sitä voi hakea myös etukäteen). Rakennusprojekti voi alkaa ja Muonion kunnan rakennusvalvonta on tukenasi. Lisätietoja rakennusluvista löydät Muonion kunnan verkkosivuilta . Elinvoimajohtaja Jussi-Pekka Tammilehto Kuva: Terhi Tuovinen - House of Lapland (Lapin materiaalipankki)

Ei mikään estä yöttömän yön viettämistä jollain muulla tavalla kuin nukkumalla, muuta kuin ehkä unirytmi ja oma mieli, siispä kehotan rohkeasti piipahtamaan ulkona kesäyön rauhallisissa tunnelmissa.

Nykypäivän tietotyö mahdollistaa töiden teon mistä vain - kunhan nettiyhteydet toimivat. Pandemia-aikana moni meistä tietotyöläisistä onkin tehnyt töitä kotoa, mökiltä, ajoneuvosta tai vaikka kannon nokasta käsin niin valtion kuin oman työnantajan etätyösuositusten tai -määräysten mukaisesti. Toimin itse työympäristöasiantuntijana, sisustusarkkitehtina ja muotoilijana helsinkiläisessä suunnittelutoimistossa Workspace Oy:ssä. Ennen pandemiaa olen tehnyt etätöitä Lapista käsin muutamaan otteeseen (viikosta kahteen) ja jo tuolloin tietyt työtehtäväni oli helppo tehdä täältä pohjoisesta. Tuolloin perheeseemme kuului minun ja mieheni lisäksi meidän esikoinen. Sen jälkeen perheemme on kasvanut vielä yhdellä ja olimme tämän vuoden tammikuusta alkaen seitsemän viikon ajan Tunturi-Lapissa, jotta pystyin tekemään tutkimusprojektiani. Tutkin apurahan turvin ja Tunturi-Lapin neljän kunnan kanssa yhteistyössä Monipaikkaisen työn merkitystä Lapin matkailulle. Koska teen tutkimusta neljän kunnan alueella, olemme myös majoittuneet jokaisessa kunnassa. Majapaikkoja on ollut yhteensä kuusi - Kilpisjärveltä Ylläsjärvelle. Muoniossa olimme kahdessa eri paikassa - Särkijärven rannan lähellä ja kirkonkylässä. Yhteensä seitsemän viikon yhtämittainen jakso pohjoisessa on kasvattanut tietämystäni tutkimuskohteestani, syventänyt ymmärrystäni pandemian vaikutuksista alueilla ja vahvistanut sidettäni tälle upealle alueelle. Mutta todettakoon, ettei tämä ole ollut pelkkää ruusuilla tai tässä yhteydessä puuterilumella tanssimista. “Arki se on arkea Ylläkselläkin.” Sanoi yksi tutkimukseeni haastattelemani asiantuntija. Kahden lapsen kanssa (neljä- ja yksivuotiaat) arjen pyöritys korostuu täälläkin: päivässä on viisi ateriaa, jotka pitää tehdä, pyykkiä ja tiskiä tulee, töitä on yllin kyllin ja keskittymisrauha ei aina ole taattu. Mieheni on ollut nuorimman lapsemme kanssa perhevapaalla ja esikoisemme on pois omasta päiväkodistaan. Vastuu viikolla lastenhoidosta on ollut miehelläni, mutta olemme lisäksi järjestelleet arkea niin, että molemmat ja myös lapset ovat päässeet nauttimaan ulkoilusta valoisaan aikaan. Seitsemään viikkoon on mahtunut myös flunssaa ja vatsatautia, mutta onneksi pidemmällä jaksolla aikaa jää myös muuhun. Mitä pidempään olimme olleet täällä, sitä vahvemmin huomaan ajattelevani asioista kuin paikallinen: työpäivät pääsääntöisesti kuitenkin ajoittuvat 8-16 välille ja tuolloin esim. matkailijoille suunnattujen palveluiden käyttäminen työpäivän jälkeen on vaikeampaa. Lastenhoitoapua on ollut hankala löytää, huomaan välillä kaipaavani vaihtelevuutta lounastarjontaan ja mökkiympäristöissä on omia haasteita niin ergonomian kuin akustiikan suhteen ja osassa mökkejä pyykinpesukoneen uupuminen tuottaa päänvaivaa juuri lasten kanssa matkustaessa. Mutta tämä ympäröivä luonto. Kuinka se päihittää kaikki työn tekemiseen liittyvät haasteet, hiihtoladulla voi tuulettaa aivoja vaikka kesken työpäivän, lasten kanssa pääsee helposti nauttimaan puhtaasta ilmasta ja iltataivasta ovat useampaan otteeseen värittäneet revontulet - näitä muistoja helsinkiläinen etätyömatkustaja vaalii kotiin palatessaan. Teksti: Kreetta Airila 2022 Kuvat: Kreetta Airila ja Jesse Virtanen

Kolmisen miljardia vuotta sitten meillä oli Suomessa Alppien kaltaista vuoristoa. Sitten satojen miljoonien vuosien aikana ne kuluivat nykyisiin piirteisiinsä. Tämä on seikka, joita tuttavani Alppien alueelta kadehtivat. Laakeat ja villit tunturiylängöt ovat seisahduttavia kokemuksia keski-eurooppalaiselle. Ja niin myös meille, uudehkoille muoniolaisille. Tunturien huiput ovat verrattain helposti saavutettavia ja niiden päälle on mahdollista kavuta jopa maastopyörällä. Elämys, jonka moni vuoristossa jättää väliin. Samoin ne ovat helpommin kavuttavissa talvisessa lumessa. Maisemiltaan me suomalaiset saatamme tuntea kateutta jylhiä vuoristoja kohtaan. Norja, Alpit ja muut ovat saaneet nauttia kilometrien korkuisista vuorista, mutta meille Muonioon jäi reilusti alle kilometrisiä ja vielä laelta hiottuja tuntureita. Kuten edellä mainitsin, tunturit ovat kuitenkin myös eduksi. Rakastan lumilautailla ja pyöräillä loivasti alamäkeen viettävää polkua ja minkä lottovoiton olenkaan Muoniosta saanut. Oloksen uudet reitit tarjoavat ainoana Suomessa tunturin ympäri pyöräiltävän polun. Sama tunturi on lumilautailuun on mitä hienoin. En edes uskonut tänne muuttaessa, että rakastaisin laskea Oloksella noin kovasti. Paikallinen freestyle-guru on myös hionut temppuja varten hyppyrit ja kaiteet mainioiksi. Ja vielä on Pallas avaamatta!

Tyväret Tunturissa Sannan ja Marikan onnellisen elämän resepti.