Blog Layout
Talven ystäviä
maalisk. 02, 2021
”Sinä olet tuulessa hioutunut mies, luoto jota laineet alati lyö. Sinä olet taivaalla palelevan Otavan valo, jota kaupungin säihke syö.”
-Tuure Kilpeläinen
On varhainen ystävänpäivän aamu, kello viisi. Silmät ovat vielä lähes ummessa ja mieli muistelee unia. Pimeään taloon kylän laidalla syttyy pieni lamppu, syntyy kahvi ja pöydälle leviää kartta. Silmäluomi alkaa virkistyä ja katse lakaista karttalehteä. Paperilla avautuu kotiseutu, Tunturi-Lappi, ja tekeillä on suunnitelma. Määrä on lähteä maastoon esittelemään uudelle tuttavalle paikkoja. Täällä on tällaista, tuolla on tuollaista; avotunturissa kämppä, korkeuskäyrän kupeessa komea laavupaikka, keron takana kurureitti täynnä reisisyvää umpista, läheisellä huipulla taas puhutteleva maisema, joka rajautuu aina Pöyriksen vaaroille asti. Löytyy muikean muotoinen järvi kangasmaiden kätköstä. Siellä on myös kiemurtava talvijoki, oikea koskikaran hyppelypaikka. Täytän tyhjenneen kupin ja totean mielessäni (mielissäni), ettei kaksi päivää tutkimista riitä tokikaan kuin raapaisuun.
Reppu on valmis, tykötarpeet kyytissä ja olen liikkeellä. Muu maa nukkuu kun kiertelen hiljaksiin tunturiketjun itäpuolelle. Aamuluonto ympärillä on mustanpuhuvia kuusimetsiä ja turkoosia taivaanrantaa; yksi talvinen yllätys tämäkin yhdistelmä, omituisen toimiva kontrasti, värejä kuin toisesta maailmasta. Kerran vastaavana hetkenä eräs asiakkaani tokaisi koko paikan Narniaksi. En kiellä.
Pysähdyn kesken matkan tutuksi tulleelle avaralle paikalle ison vuoman laitaan, missä Pallaksen massiivit antavat itään. Pysähdyn vain katsellakseni. Hiljaisuus on hauras ja käsin kosketeltava, ilma kirkas ja näkyvyys valtava, ja katseeni maisemassa tarkentuu yhteen paikkaan. Pyhäkuru, jylhä ja kesytön kolkka.
Katson hiljaa ja melkein näen siellä sinut, yksin ja perille päässeenä. Parta kuurassa ja terve hymy kasvoilla punnitset lumitilannetta, muistelet viime viikkojen tuulia ja tuiskaa, mittailet silmällä rinnekulmia, arvioit riskejä vielä hetken ja sitten kaikki muuttuu. Olet yhtä suksien liikkeen kanssa ja hetken olemassa on vain vauhti, sinä ja Pyhäkuru. Olit talven suuri ystävä ja sinussa asui ihailtava muoniolainen aktiivisuus. Menetimme sinut kesällä pian kaksi vuodenkiertoa sitten. On ollut ikävä ja yhteiset retket vireänä muistoissa, erityisesti tällaisena aamuna. Tämä on ystävänpäivän hetkeni kanssasi ja olet tänään mukana matkassani.
Loppupäivä antaa ihastuttavaa ulkoilmaelämää, josta jään kiitolliseksi pitkään. Paikat vakuuttivat uuden tuttavan kauneudellaan ja jatkosuunnitelmia kudotaan. Vielä illansuussa kotiin palatessa mieli palaa aamuisiin ajatuksiin ja elettyihin hetkiin kaivatun ystävän kanssa. Muistan, miten kerran lennätettiin sinut silmät sidottuina kauas tunturiin, lentäjä oli lahjottu pysymään vaiti ja sinä sait suunnistaa ilmojen halki. Muistan, kuinka elokuisella taimenjahdilla 50km maalikylistä kannettiin toisiamme vuoronperään reppuselässä yli seudun märimpien rimpien, että edes toisen reppanajalat ja rakkolaastarit pysyisivät kuivina. Muistan, kuinka eräänä tammikuun aamuna -37 asteen pakkasessa vein sinut Kerässiepin perälle alkaaksesi vaelluksen. Pakkasit ahkioon jäätelötuutin, jotta erämaan ylikuumassa saunassa olisi sitten jotakin viilentävää evästä. Veikeä ukko!
Huomaan olevani raukeasti väsynyt päivän kulkemisista. Viimeinen ajatus ennen kyliä on todeta, että Tunturi-Lapin talvinen erämaa pitelee monia tarinoita, jotka vielä on kertomatta.
Teksti: Mikael Heikkilä
Kuva: Karri Kivinen
Tykkään harrastaa kaikkea ulkona ja luonnossa, siksipä Muonio on oivallinen paikka asua, sillä täällä on hyvät mahdollisuudet siihen. Käyn myös Muonion ulkopuolella esimerkiksi kävelemässä tuntureilla tai talvella tykkään käydä myös kelkkailemassa; se on tosi kivaa ja hauskaa tekemistä. Kerran, kun oli pimeää ja olin ajelemassa jäällä meidän kelkalla, näin myös revontulia. En kuitenkaan pelkästään kelkkaile talvella vaan myös luistelen, hiihdän ja laskettelen. Olos on hyvä paikka lasketella, koska se on tosi lähellä ja sinne pääsee arkenakin todella helposti kavereiden kanssa. Lisäksi siellä on myös hyvät metsäreitit. Odotan kovasti jo, että pääsen pelaamaan jääkiekkoa pikkuveljeni kanssa, sillä se on kivaa tekemistä myös. Talvitekemisten lisäksi tykkään tehdä muutakin; esimerkiksi kävimme äitini kanssa melomassa ja käymme yhdessä myös kävelemässä. Nyt meillä on yhteisenä kävelytavoitteena 50 km:n pituinen Hetta-Pallas- vaellusreitti. Tykkään käydä myös pyöräilemässä, ja minulla on aikomus käydä isäni kanssa maastopyöräilemässä jossakin kauempana tässä joku viikonloppu. Innostuin enemmän myös kalastamisesta tänä kesänä – sitäkin olisi kivä tehdä enemmän! Käyn kaverini kanssa myös maastossa ratsastamassa vuokrahevosellani ja välillä itseksenikin. Lujaa maastossa meneminen upeissa maisemissa on minun rentoutumiskeinoni. Teksti ja kuvat: Sofia Muotka (7lk. TET)
Kirsi Vestenius perheineen löysi Muoniosta kodin, josta oli haaveillut jo pitkään Etelä-Suomessa asuessaan. Aikoinaan Lapissa työskenneelle Kirsille väliaikainen lappilaisuus jätti kuitenkin pysyvän kaipuun pohjoiseen, vaikka perheen koti olikin useita vuosia Tampereen lähistöllä. Mutkien kautta Vesteniuksen perhe on muoniolaistunut niin, ettei paluuta entiseen taida olla tiedossa lainkaan. Lomat tuntureiden keskellä alkoivat tuntua liian lyhyiltä Äkäslompolossa vietetyt lomat olivat koko perheelle niitä vuoden kohokohtia, mutta kotiinpaluu sai aikaan ristiriitaisia tunteita – tuntui kuin toinen koti jäi taakse. Kirsi hakeutuikin lopulta Ylläksen alueelle töihin, jolloin koko perhe muutti Äkäslompoloon ja pääsi tutustumaan lappilaiseen elämäntapaan. Ensimmäiset vuodet menivät hyvin vuokra-asunnossa, mutta oman tilan tarve alkoi hiljalleen kasvaa ulkoilua rakastavassa koiraperheessä. Entä jos rakennettaisiinkin oma talo? Kirsin työpaikka vaihtui Ylläkseltä Muonion puolelle ja sieltä oli tällä välin löytynyt jo tonttikin. Luonto ja ympäristö olivat olleet tärkeimmät kriteerit tontin metsästyksessä ja lopulta omalle talolle löytyi paikka kauniin Äkäsjärven rannalta, mikä käynnisti lupaprosessin Muonion kunnan rakennusvalvonnan kanssa. “Olimme varautuneet pitkään lupaprosessiin, sillä sellaisiahan rakennusprojektit yleensä ovat. Yllätyimme kyllä, miten sujuvasti kaikki eteni ”, Kirsi kertoo. Lumisen talven vuoksi maatöihin päästiin toukokuussa ja talopaketti tontille tuotiin kesäkuussa. Omaan kotiin Vesteniuksen perhe muutti seuraavan vuoden huhtikuussa, sillä syksyn sateet hidastivat betonivalujen kuivumista. “Eipä meillä onneksi mikään kiire ollutkaan, hiljaa hyvä tulee”, Kirsi naurahtaa. Välitöntä kanssakäymistä Etelä-Suomessa aiemmin asuneella perheellä on nyt jo kokemusta hyvin erilaisista asuinympäristöistä, mutta mitkä mahtavat olla ne suurimmat erot napapiirin pohjois- ja eteläpuolen välillä? “Se asukkaiden yhteishenki on tärkeä osa viihtymistä”, Kirsi hihkaisee. “Välittömyys ja kotoisuus kanssakäymisessä on hienoa, mutta se vaatii itseltä samaa, varsinkin paikkakunnalle muuttaneena. Kun ottaa itse sen ensimmäisen askeleen ja avaa suunsa, saa varmuudella iloisen ja lämpimän vastaanoton”, hän kiittelee muoniolaisia kollektiivisesti. Muonio on aito, pieni kylä ja kunta, josta Vesteniuksen perhe löytää kaiken tarvitsemansa. “Emme kaipaa ylimääräisiä palveluita, sillä luonto on se lisäarvo mitä kaupungeista ei voi saada. Eikä täällä olla keskellä ei-mitään, täällähän on Pallas, Olos, Ylläs, Levi ja monet muut tunturit ja luontokohteet!”. Ei liene tarpeen kysyä, suositteleeko Kirsi lappilaista elämää heille, jotka sitä ovat omalla kohdallaan harkinneet… Omassa kodissa Äkäsjärven rannalla asumista on takana kokonainen vuosi, eikä Vesteniuksen perheestä kuulu soraääniä. Kirsin mielestä kunnassa on meneillään hyvä pöhinä ja tekemisen meininki, mitä hän toivookin pidettävän yllä myös jatkossa. Yritysten ja asukkaiden yhteinen tekeminen on saanut hienoja asioita aikaan, minkä Kirsi näkee poikkeuksellisena voimavarana verrattuna etelän isoihin kasvukeskuksiin. “Täällä huolehditaan toisista aidosti ja ollaan aina valmiina auttamaan. Olemme saaneet huomata, että muoniolaiset todella ovat onnellisia luonnostaan – ja niin olemme mekin”, Kirsi Vestenius kertoo. Vastauksesta välittyy aito lämpö ja kenties pieni liikutuskin. Jos haluat tietää lisää onnellisesta asumisesta Muoniossa, lue lisää täältä: https://www.onnellinenmuonio.fi/onnellista-asumista Kuva: Kirsi Vestenius
Muonion vetovoima on selkeässä kasvussa, mikä näkyy meillä Muonion rakennusvalvonnassa lisääntyneinä asuin- ja vapaa-ajanrakennusten lupien hakumäärissä. Osa rakentajista on paluumuuttajia, toiset hakevat Muoniosta sitä, mitä etelän kasvukeskukset eivät pysty tarjoamaan ja jonkin verran joukossa on pidempään Muoniossa asuneita, kuten lapsiperheitä, jotka kaipaavat kotiinsa lisäneliöitä. Vastaan kyselyihin puhelimitse ja sähköpostitse hyvin mielelläni, sillä itsekin tiedän, kuinka Muoniossa ollaan onnellisia luonnostaan. Jos muoniolaisuus tuntuu houkuttelevalta, kannattaa ensimmäiseksi tutustua kunnan myytäviin tontteihin Muonion kunnan verkkosivuilla. Tällä hetkellä kirkonkylällä ja Tuomaanpalossa on vielä tontteja vapaana, joten jos mieleinen tontti löytyy, kannattaa olla suoraan yhteydessä allekirjoittaneeseen. Mikään ei tietenkään estä tekemästä ostotarjousta suoraan kirjaamoomme. Metsähallituksen tonttitarjonta pitää sisällään lähinnä vapaa-ajan tontteja, sekä muutaman liiketoiminnalle kaavoitetun tontin. Muoniossa on siis monipuolisia mahdollisuuksia yritystoiminnallekin. Lisää myytäviä tontteja löytyy yksityisten maanomistajien ilmoittamina netin foorumeilla, mutta yksi toimiva tapa on myös laittaa oma ostoilmoitus paikallislehteen tai Muonion paikallisiin Facebook-ryhmiin, mikäli itselle sopivaa tonttia ei vielä ole löytynyt. Lupa-asiat hoituvat pienessä kunnassa jouhevasti ja apua löytyy varmasti aina kun tarve on. Kunnanhallitus käsittelee kuukausittain uudet tonttien ostotarjoukset, ja hyväksynnän jälkeen tontin omistusoikeus siirtyy ostajalle ja tämän jälkeen voidaan käsitellä rakennuslupahakemus. Yleensä kaikki luvat ovat kunnossa 2-3 kuukauden kuluttua ostotarjouksen tekemisestä ja rakentaminen voi alkaa. Täysin sähköinen asiointi helpottaa toimintaa niinkin paljon, että tontilla ei välttämättä tarvitse käydä lainkaan ennen kuin avaimet ovat kädessä. Meillä Muoniossa on tietynlainen “tehemä pois” -asenne, mikä rakentajan kohdalla tarkoittaa esimerkiksi sitä, että rakennusvalvonnasta voi huoletta kysyä paikallisten urakoitsijoiden yhteystietoja. Paikallinen rautakauppa pystyy tarjoamaan jopa kokonaisia talopaketteja hirrestä, joten yhteisöllisyys on vahvasti läsnä alusta saakka. Muoniolaiset ovat aina valmiita auttamaan ja toivottamaan kaikki tervetulleiksi, sillä onhan Muonio Suomen onnellisin kunta! Onnellisuuden askelmerkit: Tutustu Muonion myytäviin tontteihin täältä . Tee ostotarjous Muonion kunnan kirjaamoon kirjaamo@muonio.fi tai kysy tarvittaessa lisätietoja. Hae rakennuslupaa Lupapisteestä (lupa voidaan myöntää vasta ostotarjouksen hyväksymisen jälkeen, mutta sitä voi hakea myös etukäteen). Rakennusprojekti voi alkaa ja Muonion kunnan rakennusvalvonta on tukenasi. Lisätietoja rakennusluvista löydät Muonion kunnan verkkosivuilta . Elinvoimajohtaja Jussi-Pekka Tammilehto Kuva: Terhi Tuovinen - House of Lapland (Lapin materiaalipankki)
Muonion kunta