Kuvittele meidät siellä
15. syyskuuta 2020
Vapaana valtatiellä
Ja vaikkei olla siellä vielä
Kuvittele meidät siellä
Kuvittele elämä niin erilaisena.
Ja vaikkei olla siellä vielä
Oon varma et paremmat ajat on tulos vielä (kyl)
Joten kato tyhjää tietä ja anna mielen viedä
Eli beibi pliis, kuvittele meidät siellä.
Puolitoista vuotta sitten huomasin, että Muoniossa oli kunnanjohtajan paikka auki. Ajatus virasta ja elämästä Muoniossa alkoi koukuttaa sekä pyöriä mielessäni enemmän ja enemmän. Jo aikaisemman työhistoriani kautta Muonio oli näyttäytynyt minulle edistyksellisenä, kestävänä, luonnonmukaisen eksoottisena, kauniina mahdollisuuksien kuntana. Potentiaalia kunnassa olisi vaikka mihin, mielestäni paljon enempään kun vielä oli nähty! Muonio edusti minulle tulevaisuuden kuntaa, jonka hienouden tulisi huomaamaan myös monet muut yhä useammin - halusin olla mukana kirjoittamassa ja tekemässä tuota tarinaa. (Jatkuvan) ympäripuhumiseni myötä myös miestäni alkoi ajatus elämästä Pohjoisessa kiehtoa. Löytäisikö perheemme samalla Muoniosta hieman enemmän rauhaa, rauhoittumista ja yhdessäoloa arkeemme? Kun minulle näytettiin kotona vihreää valoa ajatukselle, päätin kokeilla siipiäni ja hakea kunnanjohtajaksi. Nyt ilokseni saan olla tässä tehtävässä ja ennen kaikkea - kirjoittamassa ensimmäistä lukua onnellisuusblogiimme!
Muutin itse etua Muonioon, ja perhe seurasi vasta puolen vuoden päästä minua perässä. Alku ei siis ollut helppo, ja koti-ikävä painoi mieltä. Reissasin kahden kodin väliä. Monesti sain itseni kiinni ajatuksesta, miksi teen tämän ja oliko tässä sittenkään mitään järkeä – niin paljon kun työstäni pidinkin. Usein, kun ajoin Rovaniemeltä yksin Muonioon aamuyöstä, pysähdyin kuitenkin tämän blogin maiseman eteen, Särkitunturin juurelle. Ja tajusin taas, mikä Ajatus muutosta sekä Elämästä Muoniossa oli: se oli edessäni ja maiseman unelmassa. Tämä tuntui kodilta, ja päätin aina uudestaan luottaa tähän unelmaan.
Nyt asumme kaikki kunnassa, joka on luonnostaan onnellinen kansallispuiston sydämessä. Uutena muoniolaisena ymmärrän, mitä tämä tarkoittaa - muoniolainen elämä maistuu todella hyvältä! Meillä on niin paljon kaikkea täällä ja koko Tunturi-Lapissa; sitä on vaikea ulkopuolelta edes ymmärtää. Tuntuu vähän kliseiseltä sanoa, että olo on etuoikeutettu kun saa elää ja työskennellä täällä. Mutta niin totta se vain on. Lapsi rakastaa uutta päiväkotia, jossa saa toteuttaa itseään pienessä, turvallisessa ryhmässä. Harrastusmahdollisuudet ovat monipuolisia, peruspalvelut ovat hyviä ja laadukkaita. Me rakastamme liikkua ulkona tunturimaisemissa ja ihastella kahdeksaa eri vuodenaikaa – nyt nämä selkeästi erotan itsekin! Iltalenkki kylällä koiran kanssa tuntuu lähes kuninkaalliselta. Maailman puhtaimmassa ilmassa ja luonnossa on vetovoimaa, joka saa liikkumaan. Eräällä tunturireissulla lapsemmekin ihmetteli huipulla, tunturilammen vieressä, että ”olemmeko kävelleet maailman ytimeen?” Hän, 4-vuotias pikkutyttö, oli, vanhempiensa tavoin, niin vaikuttunut ja vakuuttunut maisemasta.
Samat elämän realiteetit ja arkiset velvollisuudet löytyvät myös täältä Muoniosta. Näiltä ei taida päästä koskaan pakoon. Ydin piileekin siinä, millaisen elämän haluamme tämän ympärille rakentaa. Mitä on muu elämämme tämän ulkopuolella, joka näyttää meiltä ja on omaamme? Elämä ei saa olla vain kilpajuoksua aikaa vastaan, yhteensopimattomia palapelin osia, joista ei koskaan saa muodostettua kokonaista kuvaa tai irtonaisia hetkiä, joiden merkitystä ei koskaan onnistu fiilistelemään. Haastankin blogikirjoitukseni myötä kaikki, jotka pohtivat elämänmuutosta miettimään, mitä oikeasti haluatte ja toivotte tältä? Miltä näyttäisi unelmienne vapaampi oma-aika sekä mielekkäämpi arki?
Mikäli arvostatte kestäviä arvoja elämässänne, puhtautta, freesiä ja persoonallista luontoa sekä aidosti mukavaa, yhteisöllistä ja turvallista meininkiä, kannattaa suunnata katseet meille Muonioon! Myös teille Muonio voi olla suuri mahdollisuus ja alku. Tai sitten se voi olla yksi luku onnellisen elämänne seikkailussa: kuvittele elämä nii erilaisena, vapaana valtatiellä, kuvittele teidät täällä!
Ps. Jos kiinnostuit elämästä Muoniossa, otahan yhteyttä! Lupaan vastata kaikille henkilökohtaisesti ja jatkaa hehkuttamista vieläkin enemmän! ;)
Ja vaikkei olla siellä vielä
Kuvittele meidät siellä
Pilvetön meri(järvi)maisema
Ja vaikkei olla siellä vielä
Kuvittele meidät siellä.
Joten kato tyhjää tietä ja anna mielen viedä
Eli beibi pliis, kuvittele meidät siellä.
(Gasellit – Kuvittele meidät siellä)
Puolitoista vuotta sitten huomasin, että Muoniossa oli kunnanjohtajan paikka auki. Ajatus virasta ja elämästä Muoniossa alkoi koukuttaa sekä pyöriä mielessäni enemmän ja enemmän. Jo aikaisemman työhistoriani kautta Muonio oli näyttäytynyt minulle edistyksellisenä, kestävänä, luonnonmukaisen eksoottisena, kauniina mahdollisuuksien kuntana. Potentiaalia kunnassa olisi vaikka mihin, mielestäni paljon enempään kun vielä oli nähty! Muonio edusti minulle tulevaisuuden kuntaa, jonka hienouden tulisi huomaamaan myös monet muut yhä useammin - halusin olla mukana kirjoittamassa ja tekemässä tuota tarinaa. (Jatkuvan) ympäripuhumiseni myötä myös miestäni alkoi ajatus elämästä Pohjoisessa kiehtoa. Löytäisikö perheemme samalla Muoniosta hieman enemmän rauhaa, rauhoittumista ja yhdessäoloa arkeemme? Kun minulle näytettiin kotona vihreää valoa ajatukselle, päätin kokeilla siipiäni ja hakea kunnanjohtajaksi. Nyt ilokseni saan olla tässä tehtävässä ja ennen kaikkea - kirjoittamassa ensimmäistä lukua onnellisuusblogiimme!
Muutin itse etua Muonioon, ja perhe seurasi vasta puolen vuoden päästä minua perässä. Alku ei siis ollut helppo, ja koti-ikävä painoi mieltä. Reissasin kahden kodin väliä. Monesti sain itseni kiinni ajatuksesta, miksi teen tämän ja oliko tässä sittenkään mitään järkeä – niin paljon kun työstäni pidinkin. Usein, kun ajoin Rovaniemeltä yksin Muonioon aamuyöstä, pysähdyin kuitenkin tämän blogin maiseman eteen, Särkitunturin juurelle. Ja tajusin taas, mikä Ajatus muutosta sekä Elämästä Muoniossa oli: se oli edessäni ja maiseman unelmassa. Tämä tuntui kodilta, ja päätin aina uudestaan luottaa tähän unelmaan.
Nyt asumme kaikki kunnassa, joka on luonnostaan onnellinen kansallispuiston sydämessä. Uutena muoniolaisena ymmärrän, mitä tämä tarkoittaa - muoniolainen elämä maistuu todella hyvältä! Meillä on niin paljon kaikkea täällä ja koko Tunturi-Lapissa; sitä on vaikea ulkopuolelta edes ymmärtää. Tuntuu vähän kliseiseltä sanoa, että olo on etuoikeutettu kun saa elää ja työskennellä täällä. Mutta niin totta se vain on. Lapsi rakastaa uutta päiväkotia, jossa saa toteuttaa itseään pienessä, turvallisessa ryhmässä. Harrastusmahdollisuudet ovat monipuolisia, peruspalvelut ovat hyviä ja laadukkaita. Me rakastamme liikkua ulkona tunturimaisemissa ja ihastella kahdeksaa eri vuodenaikaa – nyt nämä selkeästi erotan itsekin! Iltalenkki kylällä koiran kanssa tuntuu lähes kuninkaalliselta. Maailman puhtaimmassa ilmassa ja luonnossa on vetovoimaa, joka saa liikkumaan. Eräällä tunturireissulla lapsemmekin ihmetteli huipulla, tunturilammen vieressä, että ”olemmeko kävelleet maailman ytimeen?” Hän, 4-vuotias pikkutyttö, oli, vanhempiensa tavoin, niin vaikuttunut ja vakuuttunut maisemasta.
Samat elämän realiteetit ja arkiset velvollisuudet löytyvät myös täältä Muoniosta. Näiltä ei taida päästä koskaan pakoon. Ydin piileekin siinä, millaisen elämän haluamme tämän ympärille rakentaa. Mitä on muu elämämme tämän ulkopuolella, joka näyttää meiltä ja on omaamme? Elämä ei saa olla vain kilpajuoksua aikaa vastaan, yhteensopimattomia palapelin osia, joista ei koskaan saa muodostettua kokonaista kuvaa tai irtonaisia hetkiä, joiden merkitystä ei koskaan onnistu fiilistelemään. Haastankin blogikirjoitukseni myötä kaikki, jotka pohtivat elämänmuutosta miettimään, mitä oikeasti haluatte ja toivotte tältä? Miltä näyttäisi unelmienne vapaampi oma-aika sekä mielekkäämpi arki?
Mikäli arvostatte kestäviä arvoja elämässänne, puhtautta, freesiä ja persoonallista luontoa sekä aidosti mukavaa, yhteisöllistä ja turvallista meininkiä, kannattaa suunnata katseet meille Muonioon! Myös teille Muonio voi olla suuri mahdollisuus ja alku. Tai sitten se voi olla yksi luku onnellisen elämänne seikkailussa: kuvittele elämä nii erilaisena, vapaana valtatiellä, kuvittele teidät täällä!
- Laura -
Pitkät päivät ja yksinäinen työ Muonion laaja latuverkosto tarkoittaa, että työpäivät voivat venyä pitkiksi. Latukoneen ohjaimissa istutaan tuntikausia kerrallaan, usein täysin yksin. Työ on huolellisuutta vaativaa, sillä ladut eivät saa vahingoittua tai jäädä epätasaisiksi. Jokainen hiihtäjä, aloittelijasta kokeneeseen, haluaa päästä nauttimaan tasaisesta ja turvallisesta ladusta – ja tämän takaaminen on kuljettajien vastuulla. Haasteita pakkasessa Vaikka ladunajossa modernit koneet ovat suuri apu, joskus myös tekniikka pettää. Erityisesti kireillä pakkasilla voi tulla vastaan tilanteita, joissa kuljettaja joutuu hyppäämään ulos lämpimästä ohjaamosta korjaamaan konetta. Tämä saattaa tarkoittaa työkalujen kanssa askartelua purevassa pakkasessa, kun aikaa ei ole hukattavaksi. Koneet ja huoltotyöt vaativat siksi sekä teknistä osaamista että nopeaa ongelmanratkaisukykyä.
Kysyessäni kolmosluokkalaisiltani, mistä ottaisimme kuukausittaisen säähavaintokuvan ystävyysluokkatoimintaa varten, monen ehdotus oli lintutorni. Puthaanrannantien lintutornista ja sen ympäristöstä on tullut tärkeä paikka minulle ja oppilailleni vuosien varrella. Jo esiopetusvuonna kävimme säännöllisesti lintutornilla matikkakävelyiden tiimoilta. Noilta ajoilta lapset muistavat useita käytäntöjä, joita pyytävät nykyäänkin toteutettaviksi. Monen suosikki vaikuttaa olevan juokseminen tornille johtavalla hiekkatiellä. Myös majojen rakentaminen lähimetsään sekä kivien ja lumipallojen heittäminen järveen ja puunrunkoon ovat olleet mieluisia. Lintutorni on kätevän lähellä koulua. Kävelymatka sinne saattoi tosin kestää kauankin eskariaikana. Pysähdyimme nimittäin joka kerta, kun joku hihkaisi nähneensä matkan varrella ympyrän. Hän kertoi sitten muille, missä näki tuon ympyrän. Toisinaan matkan varrelta etsittiin lukumääriä ja pysähdyttiin, kun joku huusi "kolme". Kerran löysimme kolme P-kirjainta mainostekstistä: Palveleva rautakauppa. Matematiikkaa on siis kaikkialla, ei ainoastaan matikan tunneilla. Kun laitamme "matikkalasit" silmille, huomaamme maailman olevan täynnä matematiikkaa. Pienten oppijoiden matematiikan harjoituksiin ei aina tarvita välineitä tai voidaan käyttää luonnonmateriaaleja. Mittasimme esiopetusvuonna kahden hiekkaan piirretyn viivan etäisyyden askelilla ja pohdimme, miksi mittaustulos ei ollut kaikilla sama. Kepeillä mittasimme kaverin pituutta, lintutornin tolppien väliä ja rappusten leveyttä. Saimme kokemuksia mittaamisesta, vaikka emme olleet vielä tutustuneet standardoituihin mittavälineisiin. Lintutorniin noustessamme jokainen eskarilainen laski rappuset. Sama tehtiin tornista laskeuduttaessa. Huomasimme, että lukumäärä on sama huolimatta siitä, kummasta suunnasta aloitetaan laskeminen. Nyt kolmannella luokalla tämä on jo itsestäänselvää. Lokakuun alussa lintutornilla ottamassamme säähavaintokuvassa lehdet olivat jo pudonneet puista. Oli avartavaa nähdä netissä ystävyysluokkiemme ottamat kuvat. Helsingissä puut olivat vielä vihreitä, kun taas Kokkolassa ja Kontiolahdella ruska oli parhaimmillaan. Marraskuun kuvien lumimäärässä oli isot erot paikkakuntien välillä, kuten taitaa olla myös tulevina kuukausina. Teksti ja kuva: Laura Lantto
Olimme monta vuotta pohtineet muuttoa pohjoisempaan Rovaniemeltä, pienet kylät kiehtoivat ja kaipasimme enemmän luontoa ympärille. Kyläyhteisöt etenkin kiinnostivat, semmoinen yhteinen tekemisen meininki. Kun puolison yritys tuli tiensä päähän, ja esikoinen oli lähdössä koulutielle, totesimme että se on nyt tai ei koskaan. Aina voi tulla takaisin, mutta tulevaisuudessa harmittaa, jos jää kokeilematta. Nyt olemme asuneet täällä puolitoista vuotta ja arki on asettunut uomiinsa. Muutimme kesällä Kätkäsuvantoon, ja täältä kyllä olemme sen kyläyhteisön löytäneet. Naapureiden kanssa on milloin mitäkin projektia menossa, autetaan toisiamme puolin ja toisin, oli kyse sitten puutöistä tai kanalan siirtämisestä. Jos sokeri loppuu, naapurista löytyy. Lapset varmaan muuttaisivatkin naapuriin, jos emme estäisi. On semmoinen perusluottamus, että jos apua tarvii, sitä saa ja kysyä voi aina, sitten neuvotaan eteenpäin. Aamuisin viemme koululaiset bussipysäkille, johon heidät bussi sitten palauttaa iltapäivällä. Pitkä välimatka keskustaan ei haittaa, kun menoja vähän suunnittelee. Myös yhteiskyytejä lasten harrastuksiin järjestetään ystävien kanssa. Harrastusten määrä pienellä paikkakunnalla yllätti, ja kyllä täälläkin saisi itsensä kiireiseksi, jos haluaisi. Tiedän, että pienilläkin paikkakunnilla on omat haasteensa, mutta kyllä silti lasken sen isoksi plussaksi, että tuttuja naamoja on joka puolella. Kaupassa, kirjastossa, lasten harrastuksissa ja vanhempainilloissa. Se luo turvaa ja luo yhteisöllisyyttä. Meille on tärkeää viettää mahdollisimman paljon aikaa perheenä, ja täällä kyllä moni tuntuu jakavan sen elämäntyylin. Retkeily ja luonnossa liikkuminen on helppo tapa olla yhdessä ja kerätä yhteisiä kokemuksia. Lasten kanssa hillasuolla rämpiminen, tunne, kun kala nappaa kiinni tai tuntureilta tähystäminen kaukaisuuteen. Kokemukset jäävät sydämeen, ja täältä niitä kokemuksia löytää kyllä joka nurkalta. Muoniolaiset ovat muutenkin ihan uskomattoman välitöntä sakkia. Täällä tulee heti tunne, että tänne kuulun ja täältä jos lähden, pala itsestä jää tänne. Toisten auttaminen tuntuu olevan muoniolaisille sydämen asia, ja elämä täällä on leppoista ja soljuvaa, ei ole kiire mihinkään, kun kaikki on jo tässä. Teksti ja kuvat: Selina Kuure
